Islannin kaarrokepusero
Ajatus tehdä kaarrokeneule tuli minulle yllätyksenä. Korjasin kylänisännän villapuseroa jo kolmatta kertaa. Hän oli pyytänyt jo useasti, josko voisin neuloa hänelle metsäpaidan.
Olin päättäväisesti kieltäytynyt, olinhan jättänyt neulomisen lähes kokonaan pois vuosia sitten.
Yht äkkiä, kuulin itseni sanovan: " No tehdääs sitten." No voi Simpura sentään, mitä minä nyt menin lupaamaan. Luvattu mikä luvattu. Onneksi toiveet ei olleet haastavia, käsinneulottu, korkea kaulus ja lämmin, että tarkenee metsälle. kiirrekkään valmistumisellsä ei ollut, huh!
No tuumasta toimeen, otin vanhasta puserossa mitat. Hänen mittansa eivät sopineet mihinkään vakiomittataulukkoon, kapea ja pitkä lihaspuntti, kun kerran oli.
Mittaillessa vanhaa puseroa muistin, että hän kerran ihaili, jonkun päällä kaarrokepuseroa ja kyseli unelmoivin silmin, teenkö sellaisia? Vastaus oli - Ei, en tee, virkkaan vain taideneuleita ja kukkapaitoja.
Voi myrsky ja mylväys, niin päätin siinä hetkessä, että yllätänkin hänet ja teen kaarroneuleen, enkä mitään arkista peruspuseroa.
tuumasta toimeen ja etsimään netinsyövereistä kuviomallia ja valikoimaan lankoja. Valitsin simppelin kaksivärinen kuviomallin ja aloitin. Resoria tehdessä, tummaharmaa tuntui synkältä ja kohta löysinkin jo itseni etsimästä Islannin puseromalleja.
Kaavan laskemista ja pähkäilyä, työn edetessä mietin, kuinka valitun mallin korkeus riittää olkavarren ja hartia mittojen osalta. Alhaalta ylöspäin tehdessä oli vaikkea hahmottaa kokonaismittoja. Tein kuvion loppuun ja muutamian lisäkierroksia kauluksen alaosaan, sekä tein korotetun takaosan. Lopuksi tein napakan ja korkean kaksinkerroin käännettävän kauluksen ja viimeistelin paidan. Laiitoin kädet ristiin ja toivoin, että olis edes joten kuten sopiva ja soittaa pirautin, että paidan saisi hakea.
Onneksi kaikki mitat sopi mainiosti ja tilaaja oli yllättynyt. Hän ihmetteli, että kuin voi olla mahdollista - Aina kun hän on teettänyt jotain, on joko selkäosa tai ainakin hihat jääneet lyhyeksi tai olleet vähintäänkin liian tiukat.
Tuurilla ne laivatkin seilaa, onneksi näin ja kolmen viikon jännitys ja neulemaratooni oli saatettu onnellisesti päätökseen.
Vielä ehdin puseronsaajalle tehdä pukinkonttiin loppulangoista lämpimät kynsikkäät ja todella pitkät saapassukat.
Lankana käytin villasekoite lankaa, jotka sopivat pyöröpuikoille 3-5 Kuviovärit himmailin omista lankavarastoistani ja aika kivan näköinen puserohan siitä lopulta tuli, vaikka kirjoneulontataidot olivatkin umpiruosteessa.
Värimaailmaksi valitsin saariston syyskesäisen iltapäivän, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta naavaista mäntypuun runkoa vasten, punaten sen kuparinhehkuiseksi, sinisen meren loistaessa taustalla vastarantoineen.
